Modernisti kodikas

Otetaan jälleen vähän uusia kuvakulmia kodistamme. Nyt keskipisteessä on Galileo-nojatuoli, tuo olohuoneen onnellinen laiskanlinna. Sen jyhkeän pyöreät muodot houkuttelevat istahtamaan, mutta valitettavasti minä en ole tämän nojatuolin valtias.

Kuvassa nojatuoli on oikealla ja sen taustalla näkyy keittiö. Tästä kuvakulmasta hahmottaa hyvin avonaisen tilan mittasuhteineen. Nojatuolilta keittiönpöydän kulmalle on noin nelisen metriä matkaa.

Tämä on se vähän tutumpi kuvakulma, jossa näkyvät isot ikkunat, Hayn Tray-pöytä, Artekin jakkara sekä nurkassa nököttävä jalkavalaisin. Kuvassa näkyy aavistus katon alaslaskun epäsuoraa valoa. Tekstiileissä mennään kotimaisella linjalla: verhot Marimekkoa ja matto Woodnotesia.

Ja se nojatuolin valtias on tietysti eräs 2,5 kiloinen kuningas, joka kodin paraatipaikalta vartioi valtakuntaansa ;)

Sain ilon tehdä stailausyhteistyötä jyväskyläläisen Sisustus Ilon kanssa ja laitoimme yhdessä sisustussuunnittelija Margit Löytösen kanssa uutta ilmettä makuuhuoneeseemme. Lainatavaroilla voi huoletta kokeilla, mitä uudet asiat näyttävät osana oman kodin sisustusta.

Halusimme nähdä, miltä Kartellin Matelassè - vaasi näyttää kirkkaan Stone-jakkaran päällä. Hauskalla tavalla ne sulautuivat toisiinsa ja luovat näyttävän kokonaisuuden.

Sängylle loihdimme rennon aamiaiskattauksen. Alessin tukeva tarjotin on ruostumatonta terästä ja Gantin valkoisessa torkkupeitossa näkyvät brändille ominaiset tähdet.

Petivaatteet ovat myös Gantia. Muotoon ommeltu päiväpeitto on Linumin.

Tavoitteena oli rennon kotoisa tunnelma, jossa ei liikaa hienostella. Makuuhuoneen sisustus saa olla levollinen ja maanläheinenkin, sellainen jossa sielu rauhoittuu.

Seinän valokuvateos tuo ryhtiä mustilla kehyksillään ja tarjoaa pienen kurkistusikkunan italialaiseen pikkukylään. Katseenvangitsijaksi valittiin fuksian sävyinen Kartellin Cindy-valaisin.

Muhkeat tekstiilit, pehmoiset torkkupeitot ja ryhdikkäät raidat sopivat mainiosti yhteen. Petauksen tyynyt saavat olla vaaka- ja pystytasossa, jotta kokonaisuuteen tulee rytmiä. Kutsuva petaus syntyy asettelemalla tyynyt pystyasentoon.

Palmikkoa, tähtiä ja ruutua täysin sulassa sovussa. Tekstiilien erilaiset struktuurit nivotaan yhteen toisiinsa sointuvalla värimaailmalla.

Mikäs sen mukavampaa, kun heräillä hitaasti viikonloppuaamuna puhtaissa, laadukkaissa lakanoissa. Ottaa kuppi kuumaa ja hyvä kirja, unohtaa helmikuun hyytävät tuulet ja arkiaamun hetkisyys. Parasta luksusta, mitä arki voi tarjota.

Mitäs pidätte makuuhuoneen uudesta ilmeestä?

Kuvauksissa makuuhuone sai ihan uutta ryhtiä ja yllätykseksi itselleni tykästyin ruutulakanoihin. Kaikkia kuvien tuotteita saa Sisustus Ilosta, joko nettikaupasta tai kivijalkamyymälästä Jyväskylän keskustasta.

Mielestäni on mukavaa, että blogin kautta voi esitellä sisustustuotteita osana omaa sisustusta. Silloin näkee kokonaisuuden paremmin kuin nettikaupan pikkuisista ikkunavalikoista ja voi heijastella mielessään, mitkä elementit voisivat sopia omaan kotiin. Palvelevat sisustuskaupat tarjoavat kotisovitusmahdollisuutta ja sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Näiden kuvien myötä toivotan valinnan mukaan rentoa, railakasta, rauhallista, raikasta, rakasta tai romanttista viikonloppua. Nautitaan!

Mukavaa lauantaita!

Eilen vielä kymmenen aikaan illalla puunasin vessoja puhtaaksi, järjestelin vaatehuonetta ja hinkkasin kalkkisaostumia kylppärin laatoista. Mietin siinä sitten ihan tosissani, että nyt pitäisi saada joku reippauspalkinto tai sitten on vain yksinkertaisesti aloitettava lääkitys ;) Oli kumpi hyvänsä, oli ihanaa herätä hyvien yöunien jälkeen puhtaaseen kotiin. Kaiken sen arvoista.

Saimme ennen joulua kauniin orkidean ja se näyttää yllättävää kyllä, pärjäävän edelleen loistavasti. Noin kerran viikossa upotan koko ruukun veteen ja annan olla kymmenisen minuuttia. Joulunpunainen ruukku sai uuden kuosin varsin kätevästi, kun pyöräytin graffitinharmaan keittiöpyyhkeen sen ympärille. Sievä rusetti syntyy leveästä lahjanarusta. Tässä DIY-projekti minun makuuni: idea ja suoritus mahtuvat kolmen minuutin sisälle.

Inspiroiduin tammikuun Avotakan kannessa komeilleesta vanhan roosan sävystä ja kirjoittelin olohuoneen kevennetystä ilmeestä Kevätsesongin suosikkisävyt-postauksessa. Yksi kuvistani poimittiin helmikuun numeron "kuukauden lukijakoti"-palstalle. Tämä on se pienellä painettu präntti -henkinen esiintyminen sisustuslehdessä. Suurennuslasi mukaan, niin ei mene ohi :D

Nyt lähden valmistautumaan sisustusbloggaajien tapaamiseen, jossa teemana on käsityöt. Kun tässä postauksessa saitte pienen kuvan DIY-taidoistani ja puikoistakin tulee mieleen lähinnä jäätelö, niin odotan varsin suurella mielenkiinnolla iltaa!

Joskus tietää jo sovituskopissa, että vaate tulee lunastamaan paikkansa suosikkien joukossa. Näin kävi viime viikonloppuna, kun kokeilin tätä mustaa Mexx:n mekkoa ensikerran. Leikkaus on äärimmäisen yksinkertainen, mutta ehkä juuri siksi niin toimiva. Vajaamittaiset hinat toimivat ja juju löytyy nahkaisesta helmasta. Hauskalla tavalla syntyy illuusio hameesta ja paidasta. Tähän voi yhdistää juhlavat korkkarit ja lisätä koruja, niin samasta vaatteesta saa varsin helposti iltamenokelpoisen.

Sitten vain niskaan toinen uudehko lempparivaate eli Filippa K:n villakangastakki. Kainaloon on jo lähes juurtunut Longchampin Roseau-laukku ja jalkaan luottokorkkarit Unisalta (blogiyhteistyö Footwayn kanssa). Hyvät vaatteet tunnistaa siitä, että niitä ei tarvitse päällä enää ajatella ollenkaan.

Näillä olin tänään liikenteessä ja tapaamassa ihanan Piipadoo-Piian kodissa sisustusbloggaajia. Ja voitteko uskoa, minä todellakin neuloin! Palataan aiheeseen, kun ehdin purkamaan kuvat koneelle.

Yksinkertaista pienellä tvistillä -perusajatus toimii niin sisustuksessa, pukeutumisessa kuin käsitöissäkin!

Marraskuussa kohtasimme keskisuomalaisten bloggaajakollekoiden kanssa Putiikkipäivän merkeissä. Sen jälkeen olemme pitäneet yhteyttä oman Facebook-ryhmämme kautta. Nyt oli aika taas koota leidit yhteen, kun saimme kutsun Piipadoo-blogia pitävän Piian kotiin.

Jo heti ensisilmäyksellä tiesi, että olemme esteetikon kotona. Valo ja avaruus vastaanottavat vieraan jo eteisessä. Kun Piia esitteli meille kotinsa, keskityimme lähinnä huokailemaan. Käsityötaitoinen emäntä on loihtinut kolme vuotta vanhaan taloonsa upean ja kotoisan tunnelman, jossa silmä kohtaa klassista designia ja toinen toistaan mielenkiintoisempia yksityiskohtia.

Kodissa on taidokkaasti yhdistetty uutta ja vanhaa. Piia on tehnyt monenlaisia löytöjä, joista Ilmari Tapiovaaran suunnittelemat vanhat Domus-tuolit ovat varmasti parhaimmistoa.

Kun naiset kokoontuvat, ei tarjoiluissakaan säästellä.

Ihailin erityisesti Piian kykyä yhdistellä värejä. Ikean vuodesohva oli niin kivan näköinen, että se kiilasi harkintalistalle, jos vuodesohvaan vielä joskus päädytään.

Avarasta eteisestä on käynti lasten huoneisiin. Tässä Piia tekee huonekierrosta Kotipalapelin Rillan kanssa.

Otetaan vielä pikkuiset huokailut pikkutytön valtakunnalle, jossa näkyy kauniisti Piian kyky tehdä itse ja yhdistellä värejä ja kuoseja. Näppärä päiväpeitto oli ommeltu Ikean raitakankaasta.

Blogiharrastus on tuonut ihanan joukon uusia ihmisiä elämään. Kuvassa Projektilan Katja, Piipadoon toinen kirjoittaja Paula, Casa Volmarin Jen ja The Littele big things-blogin LittleB.

No toki pienet kuohuvaiset... ;)

Teemana oli käsityöt ja itseäni vähän jännitti, että miten pärjäilen näiden puoliammattilaisten keskellä. Aloittelijankaan ei tarvinnut olla tyhjin käsin, sillä lankakaupat Titityy ja Poppeli antoivat jokaiselle muutaman kerän lankaa. Piipadoon poppoo oli hienosti valmistautuneet ja lankojen ja puikkojen lisäksi kotiin viemisinä jokainen sai vielä kortteja Harjun Paperilta sekä Suomen Käsityön museon "Käsityöt kesken"-kyltin. Minä voin ripustaa sen jonnekin näkyvälle paikalle ikuisiksi ajoiksi ;)

Onneksi oli loistavia tutoreita paikalla ja minäkin pääsin hieman neulomisen makuun. Olimme aika huvittavan näköinen joukko, kun yksitoista naista istui lattialla neuloen. Juttua riitti ja sain pikkuisen oivalluksen käsitöiden koukuttavasta vaikutuksesta. Ja mikäs se minun hengentuotokseni oikein olikaan...? Hirmuinen valinnanvaikeus oli päättää, teenkö narubikinit, kravatin vai munakukkaron. Päädyin sitten nuken kaulaliinaan ;D Miten olen voinutkin elää ilman huikeita käsityötuotoksia?

Vähän kyselin, että olisiko saanut kuvata jonkun Piian tai Paulan valmiin tuotoksen ja kertoa pokkanaamalla blogissa, että "no tästä nyt vaan tuli tällainen" ;)

Kiitos upeille emännille eli Piipadoo-blogin Paulalle ja Piialle. Kiitokset seurasta, naurusta ja vertaistuesta myös Minishown Melinalle, Kotipalapelin Rillalle, VillaIlonan Liinalle, Littlebigthings-blogin LittleB:lle, Valkoisen soihdun Viiville, Casa Volmarin Jenille, Projektilan Katjalle ja Sievin kodin Satulle. Pian taas uudestaan!

Kulta, mulla olis yks idea...

Siis kun nuo mustat keittiötuolit on aika raskaan näköiset. Hyväthän ne on istua, mutta jotenkin vaan tuo musta kyllästyttää. Ajattelin, jos pöydän ympärillä olisi vain neljä tuolia ja loput istuimet olisivat sitten tarvittaessa Artekin jakkaroita, niitäkin kun on jo kaksi valmiina... Katso nyt miten kaunis tuoli tää Hayn About a chair!

Katse kääntyy hitaasti ja kasvoilla on epäileväinen ilme; No paljonko ne maksavat? Jotain parisataa (pyöristä aina alaspäin, jos pystyt;), mutisen ja sanon sitten kirkkaalla äänellä: kai täällä sentään haaveilla saa?

Kuulema saa. Ja senhän taidon minä osaan! Nyt tarvitaan enää ne järkiperustelut (ja säästökuuri). Mutta eikös olekin hyvä idea?

Tuotekuva Finnish design shop

Yhteistyöpostaus ja arvonta

Yhdessä asiassa olen lahjakas ja se on nukkuminen. Se nyt ei varsinaisesti ole sellainen vahvuus, jolla voi päteä vaikka työhaastattelussa tai ensitreffeillä, mutta elämän kannalta se on aika oleellinen juttu. Olen pienestä pitäen rakastanut hyviä unia ja herännyt hyväntuulisena. Nyt olen mukana Indiedaysin ja Hobby Hallin yhteistyökampanjassa, jossa etsitään avaimia hyviin uniin. Koska nukkuminen on jokaisen perusoikeus, kokosin teemasivuilta suosikkituotteitani, jotka edesauttavat levollisiä öitä.

Minulle on tärkeää, että makuuhuoneen saa pimennettyä kunnolla. Etenkin kesäaikaan valoisuus häiritsee unta ja ikkunasta aamuyöllä pilkistävä aurinko ei ole tervetullut vieras. Koodi Pamela- pimentävät verhot tuovat makuuhuoneeseen rauhallista tunnelmaa. Hyvän sängyn lisäksi perusasioiden pitää olla kunnossa. Pioni Tencel - peitot ovat ylellisen pehmeitä ja ominaisuuksiltaan hengittäviä. Itse saatan pakata jopa oman tyynyn matkalle mukaan, joten olen kriittinen sen suhteen, millainen tyynyn pitää olla. Kollaasiin valitsin samaan sarjaan peittojen kanssa olevat Pioni Tencel - tyynyt, jotka valmistetaan laadukkaasta ja puhtaasta puuselluloosasta, jota tuotetaan kestävän kehityksen metsissä. Loppusilauksena on kiva sujahtaa nättien petivaatteiden väliin, tässä Koodi Akvarelli-pussilakanassa on trendikäs vesivärimäinen raidoitus.

Mitäpä muuta hyviin yöuniin tarvitaan? Olen ehkä vähän niuho, mutta haluan että lakana, peittopussi ja tyynyliinat sopivat yhteen. Perusväreillä pääsee helpolla ja edulliseen Koodin liinavaatesarjaan kuuluu kaksi tyynyliinaa ja lakana, värejä ja kokoja on useita. Petivaateosastolla silmääni miellyttävät sekä hillitty valko-harmaa että kevätfiiliksiä nostattava raikas turkoosi, tätä Pioni Samantha -pussilakanasettiä saa molemmissa väreissä. Ilokseni huomasin, että tästä löytyy myös tuplapeittokoko. Kollaasin viimeisessä kuvassa on jotain, mitä meidän makuuuhuoneesta jo löytyy. Valkoinen pimentävä rullakahdin on perusvarustus, josta en luovu.

Lisäksi hurmaannuin kevään iloisesta keltaisesta, jota löytyy Luhta Homen Sulka-pussilakanasetistä ja myös erillisenä myytävistä tyynyliinoista. Rohkea yhdistelijä petaa myös auringonkeltaiset lakanat, näitä saa Koodin liinavaatesarjasta. Uskoisin, että aamulla ei voi mököttää, jos herää näin iloisista lakanoista!

Toivottavasti piditte poiminnoistani, sillä minulla on iloa arpoa yhdelle blogini lukijalla tämä kuvassa oleva suloisen nallen vartioima hyvän unen setti!

Arvontaan osallistut, kun kerrot kommenttiboksissa oman suosikkisi Hobby Hallin verkkokaupasta. Laita siis linkki suosikkituotteeseesi ja kerro miksi valitsit juuri sen. Aikaa osallistua arvontaan on 17.2. klo 16 saakka.

Onnea arvontaan ja kauniita unia jokaiseen yöhön <3

Sain Designbox-yhteistyöstä Lehtorinteen Pen Boxin ja se löysi meillä lopullisen paikkansa pikkuvessasta. Pen Boxit sopivat eleettömyydensä ansioista erinomaisesti esille ja nyt korut, pumpulipuikot ja vanulaput pysyvät sekä näkösällä että järjestyksessä.

Kun rasian avaa, toimii kansikin näppärästä säilytystasona.

Kuvat ovat värittömiä kuvausteknisistä syistä, mutta supervalkoinen kyllä meidän pieni wc:kin. Kevät tuo värihimon ja olisikin niin kiva saada raikkaanväriset käsipyyhkeet ja vaihtaa tuo Pappelinan tähtimatto johonkin toiseen. Mutta mihin?

Vaikka muuten blogissa kerronkin haaveistani ja suunnitelmistani erilaisten sisustushankintojen tekemiseen, ei se tarkoita sitä, että kaiken sen hankin tai ainakaan heti. Osa suurta iloa tuo se mielikuvitusleikki, jossa saa mallailla mielessään uusia huonekaluja tai tekstiileitä paikoilleen. Blogi on sisustustuksen iloinen leikkikenttä, jossa asioita ei voi ottaa liian vakavasti. Elämän sisällöksi ei sisustamisesta ole, mutta hyväntuuliseksi punaiseksi langaksi kylläkin :)

Ja kyllä muuten vähän jännitti, kun tänään ensimmäisen kerran avasin Parhaat Kotiblogit-lehden! Ensimmäinen numero näytti raikkaalta ja tästä on hyvä alkaa kehittämään uudenlaista mediaa sisustuslehtien ja blogien välimaastoon. Onko joku jo päässyt tutustumaan lehteen? Mitäs piditte?

Eilisessä postauksessa kerroin, että sisustus on minulle iloinen leikkikenttä. Nyt se on todistettu myös ihan konkreettisesti ;)

Olohuoneemme nurkkaan on ilmestynyt maja, jota vartio hurja vahtikoira.

Yksiö näyttää ruuhkaiselta, onneksi on sentään muutama ikkuna seinissä. Mikähän siinä on, että parhaat leikit syntyvät aina mahdollisimman keskeiselle paikalle kotia, ei vahingossakaan lastenhuoneeseen?

Näiden kuvien myötä vahvistukoon ajatus siitä, että koti on ensisijaisesti sen asukkaita ja elämää varten. Miten monta hauskaa hetkeä iso laatikko onkaan tarjonnut!

Laatikon sisältö on vielä hetken salaisuus, mutta paljastan sen teille ensi viikolla :) Mukavaa iltaa!

Väitän, että ystävällisyys on valinta, jonka jokainen meistä voi tehdä. Väitän myös, että ystävällinen ihminen saa ajatuksensa, mielitekonsa, ideansa ja toiveensa paremmin läpi kuin töykeä lajitoverinsa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ystävällisyys oikeasti kannattaa.

Negatiivisuuden kulttuuri kasvaa pikkuhiljaa ja huomaamatta erilaisiin yhteisöihin. Yhteisöllisyys kärsii, kun asioista puhutaan enemmän selän takana kuin kasvotusten. Työpaikoilla aamuisin "unohtuu" toivottaa hyvät huomenet ja iltapäivällä liuetaan paikalta mitään sanomatta. Ovet pidetään kiinni ja ihmiset osuessa kohdalle tyrmäävää asennetta tehostetaan kehonkielellä, jossa nojataan hieman takakenoon, vedetään kädet puuskaan ja pidetään tiukasti suupielet perusasennossa. Kotona ei enää muisteta kysyä päivän kuulumisia tai jos kysytään, ei jakseta kuunnella vastauksia. Kaupan kassa ei ansaitse tervehdystä tai kiitosta. Liikennevaloissa kiroillaan oman auton suojista, kuinka kaikki muut ovat törppöjä. Facebookin statuskenttä täyttyy valituksista ja vastoinkäymisistä, jos nyt itsellä sattuu olemaan ookoo-päivä, niin uutisvirrasta voi aina poimia jotain, joka saa sapen kiehumispisteeseen.

Jokaisella meistä on päiviä, jolloin tuntuu, että jokaikinen taivaankappale on väärässä asennossa. Mutta pysäköintivirhemaksu, palaverimyöhästyminen tai loppuneet aamumurot eivät vielä varsinaisesti ole syitä myrkyttää negatiivisuuttaan ympäristöönsä. Myös oman elämänsä jatkuva surkuttelu ilman minkäänlaista aloitetta muuttaa asioita tuntuu turhauttavalta. Meistä jokainen on nimittäin vastuussa siitä ilmapiiristä, mikä vallitsee kotona, työpaikalla tai harrastusporukassa.

Teennäistä, sanoo joku. Miksi ei saisi sanoa sitä, miltä oikeasti tuntuu? Kannustan ehdottomasti siihen, että puhuisimme enemmän tunteistamme. Ihmisen tunneskaalassa on vain aika paljon muitakin sävyjä kuin akseli paskaa - ihan jees. Jos olet valmis jakamaan harmituksesi, pettymyksesi ja suuttumuksesi, tasapainon vuoksi olisi mukavaa, että jakaisit myös ilosi, onnistumisesi ja toiveesi. Sillä kaikkea tätä löytyy jokaisen tunnesektorilta.

Kerron hieman isoäidistäni, joka kuoli samana päivänä kun täytin kolmekymmentä. Rohkeasta naisesta, joka reissasi ja toteutti unelmiaan, mutta ei hittovie elänyt helppoa elämää. Minulle hän oli leijonaemo, joka vei minut Espanjaan ja Lontooseen kannustaen aina toteuttamaan unelmiani. Hän sanoi minulle aina, että vastoinkäymiset ovat naamioituja myötäkäymisiä. Kun hän joutui reissussa sairaalaan, hän tutustui uusiin ihmisiin ja terveydeynhuoltoon ulkomailla. "Enpä olisi tätäkään oppinut ja kokenut, jos en olisi sairastunut". Hänen jääkaapin ovessa oli kortti, jossa luki: ei ole kyse siitä, miten vanha olet, vaan miten olet vanha. Hänen kuntonsa romahti 86-vuotiaana ja menin katsomaan häntä helsinkiläiseen sairaalaan. Mummon hauras käsi osoitti ulos ikkunasta ja hän lausui kuin olisi diiva teatterin suurimmalla lavalla "Katso Kerttu, olen huipulla!". Mummo kuoli siinä 14. kerroksen huoneessa. Nytkin varmaan pilven reunalla katselee ja ajattelee, että onpa kerrassaan mahtavat maisemat!

Väitän, että positiivisuutta ja ystävällisyyttä voi oppia ja opetella. Toisille meistä se on helpompaa ja toisille vaikeampaa. Tutkimukset toitottavat, että onnelliset ihmiset elävät pidempään ja ovat terveempiä. Pessimistisinkin ajattelija voi opetella positiivisuutta vaikka vain siksi, että siitä on todella elämässä hyötyä. Näin ystävänpäivänä on erityinen syy osoittaa ystävällisyyttä ja positiivisuutta ympärilleen. Elämäni loppuun saakka omassa syntymäpäivässäni on myös kaipauksen sävyjä. Mummoni ei opettanut minua vain kolmeakymmentä vuotta, vaan antoi minulle läksyn, jonka äärelle voin jokaisena syntymäpäiväni hiljentyä ja etsiä myötäkäymiset menneen vuoden vastoinkäymisistä.

Hyvää ystävänpäivää!

Alkuun suuret kiitokset eilisen postauksen kommenteista <3

Tällä viikolla päivänvalon näki uusi sisustuslehti Parhaat Kotiblogit. Lehti yhdistää blogimaailmaa ja perinteistä sisustuslehteä. Ero syntyy oikeastaan siinä, että uudessa lehdessä bloggaajat toimivat sisällöntuottajina. Kun sain kutsun tehdä lehteen juttu kodistamme, pohdin erityisesti yhtä asiaa: ketkä ostavat lehteä, jossa esitellään jo ilmaiseksi verkossa olevia koteja?

Toisaalta ajatus tuntui kutkuttavalta: saisi leikkiä sisustustoimittajaa ja jutusta tulisi takuuvarmasti omannäköinen. Toisaalta kolikon kääntöpuoli oli selvä; ammattilaisen ja amatöörin ero, enkä missään vaiheessa kuvitellutkaan pystyväni tuottamaan ammattilaistasoista jälkeä. Selattuani lehteä koin, että tietty rosoisuus on myös lehden vahvuus. Juttujen deadline oli tammikuun puolivälissä ja voitte vain kuvitella, miten ulkona oli keskipäivän aikaakin pimeää. Hermoilin kuvien ottoa ja lopputuloksessa näen paljon parannettavaa. Toisaalta lehden teon jälkeen lainassa ollut Canon EOS 70D-kamera on avannut valokuvauksen saloja uudella tavalla ja harmittaa, että minulla ei ollut tätä tietotaitoa käytössäni lehtijuttua kuvatessa.

Lehden pääkirjoituksessa vastataan pohdintaani: lehti on suunnattu erityisesti heille, jotka eivät ehdi, jaksa tai osaa olla virtuaalisessa blogimaailmassa. Hmm.. mielenkiintoinen näkökulma. Olisikin kiva tietää, onko joku löytänyt blogini lehtijutun vuoksi?

Juttua varten sain kumppaniksi jyväskyläläisen Sisustus Ilon, josta sain kuvauslainaan tuotteita. Oli myös mukavaa, että Viherlandia antoi kuvauksiin pinkkejä värililjoja sekä valkoisia ruusuja. Kiitokset kumppaneille! Parhaat Kotiblogit-lehti ilmestyy tänä vuonna vielä kaksi kertaa ja uusia bloggareita etsitään mukaan. Sisustuksen lisäksi teemoina ovat puutarha, ruoka, matka ja DIY.

Vaikka petrattavaa jäikin runsaasti, on mieli iloinen siitä, että uskalsin lähteä mukaan. Kyllä se taitaa niin olla, että keskimäärin elämässä katuu enemmän niitä asioita, joita ei ole tehnyt kuin joita on tehnyt ;) Ja onnekseni näyttää vahvasti siltä, että saan nauttia tänä keväänä kodissamme myös sisustuslehtiammattilaisten työskentelystä. Silloin sitten näkee, miten tämä juttu olisi pitänyt tehdä.

Olisi kiva kuulla, mitä pidit lehdestä? Rentoa lauantai-iltaa!

Yhteistyösssä Pomarbo

Käsi ylös, kenellä on mennyt hermot marketin lahjapaperihyllyllä nallepuh-kuosien keskellä? Monet kerrat olen yrittänyt löytää yksiväristä paperia, mutta valmistajat ilmeisesti kuvittelevat ihmisten haluavat kääriä rakkaudella ostetut lahjansa riemunkirjaviin kuvaoksennuksiin. Puhumattakaan, että lahjapaperihyllystä löytyisi vaikka klassista mustavalkoista raitaa, hillittyä tähtikuosia tai ajatonta palloa. Tähän markkinarakoon on löytänyt tiensä kotimainen Pomarbo, jonka liikeidea on tehdä kauniita, kestäviä, ekologisia ja tyylikkäitä lahjarasioita.

Paketit ovat painettu kasviöljypohjaisilla väreillä suomalaiselle kartongille.

Tyylikkään paketin sinetöin valmiiksi solmittu satiinirusetti, jonka voi vain vetää valmiin paketin päälle.

Mielestäni nämä kauniit paketit ovat hyvä idea ja niiden avulla lahjan antaminen on entistäkin mukavampaa. Lisätietoa löydät Pomarbon sivuilta sekä verkkokaupasta. Tällaista kotimaista uutta designia on iloa tukea.

Eikös ole aina kauniita paketteja? Suloista sunnuntaita!

Ps. Vielä pari päivää aikaa osallistua Hobby Hallin hyvien unien tuotepaketin (arvo 100e) arvontaan.

Sain jo muutama kuukausi sitten postaustoiveen, jossa kertoisin kokemuksiani chihuahuan omistajana. Lukijan tytär haaveilee pienestä koirasta ja chihu on yksi rotuvaihtoehto. En olen mikään koira-asiantuntija, mutta ehkä voin kertoa ainakin omista kokemuksistani joitakin juttuja, joita ei kannata tehdä ;D Suurimmat yleiset myytit chihuahuan omistamisessa:

- pientä koiraa ei tarvitse kouluttaa

- pientä koiraa ei tarvitse lenkittää

- pieni koira sopii hyvin pienelle lapselle

Väärin, väärin ja väärin! Kun pikkuinen pentu saapui meille syksyllä 2008, olin tietysti aivan myyty. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että pienestä koostaan huolimatta chihuahua pitää kouluttaa kuin dobermanni. Menimme Hugon kanssa pentukouluun ja opetin sille peruskäytöstapoja, samalla koiraetikettiä itsekin opiskellen. Olin kuitenkin aivan liian lepsu emäntä ja kun koiran murrosikä alkoi, alkoivat myös haasteet. Hugosta tuli todellinen boss, joka yritti dominoida perhettämme. Jos herraa ei huvittanut lähteä ulos vesisateella, pakeni pieni johtaja sängyn alle murisemaan ja vilkuttamaan hampaitaan. Tässä vaiheessa onneksi tajusin, että koirankoulutukseen on saatava apua ja tukea. Otimme yhteyttä ammattilaiseen, joka laati meille ohjeet Hugon paikan palauttamiseen perheen hierarkiassa alimmaiseksi. Koulutus alkoi kahden viikon jääkaudella, jonka aikana koiraa ei saanut huomioida mitenkään normaalin ruuan antamisen ja lenkkien lisäksi. Voitte vain kuvitella, miten vaikeaa se oli ja kuinka koira yritti kerjätä huomiota kirjaimellisesti hyppimällä silmille. Tämän jälkeen huomiota annettiin hyvästä käytöksestä ja ohjelmaan lisättiin käytösharjoitteita. Lisäksi suurimmat testosteronihöyryt saatiin kuriin leikkauksella. Kun koira käyttäytyy huonosti, saa omistaja katsoa peiliin.

Hugo on nyt viisivuotias ja koen, että siinä on koira parhaassa iässä. Pieneksi koiraksi sillä on erittäin vahva vahtivietti. Koostaan huolimatta chihuahua on hyvä lenkkikaveri ja koira jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja. Hugo ei ole koskaan tuhonnut mitään ja edelleenkin se jättää kaikki lapsen lelut rauhaan. Entä miten chihuahua sopii pikkulapsiperheeseen? Me olemme tehneet pelisäännöt siihen, että tytär ei saa nostaa koiraa. Lapsen ollessa pienempi sain vahtia heitä molempia toisiltaan, sillä pieni koira voi vahingoittua lapsen vaikka kaaduttua vahingossa sen päälle. Nyt he ovat toistensa parhaita kavereita, seuraa heistä on puolin ja toisin.

Tällä hetkellä meillä on kärsivällinen, hurmaava, leikkisä ja kertakaikkisen rakastettava lemmikki. Chihuahuat elävät pitkään, jopa 15 -vuotiaiksi. Yhteisiä vuosia on siis toivottavasti edessä vielä vuosikymmenen verran. Koiran omistaminen on opettanut minulle paljon. Nyt muistan joka päivä, että vaikka koira on minulle vain osa elämää, Hugolle me olemme koko elämä. Sillä on vain meidän perheemme. Kun kiireisen päivän jälkeen pienet tassut kipittävät ulko-ovelle ja häntä vispaa tervetulotoivotukseksi, ei voi kun hymyillä. Siinä on malliesimerkki hetkessä elämisestä ja arjen pienistä asioista iloitsemista.

Viime viikolla alkoi Indiedaysin ja Hobby Hallin kampanja, jossa etsitään avaimia hyviin uniin. Laatikon salaisuus -postauksessa esiintyneen, tällä hetkellä majana palvelevan suuren laatikon sisältö selviää nyt, sillä postauksen tuotteet on saatu osana kampanjayhteistyötä. Ajatuksenani on tuoda makuuhuoneisiin elementtejä, jotka auttavat nukkumaan paremmin, sekä tietysti myös miellyttää esteetikon silmää. Kurkistetaan ensin aikuisten makuuhuoneeseen...

Halusin tuoda makuuhuoneeseen keväisen raikasta tunnelmaa. Rakastun turkoosiin joka kevät uudelleen, eikä vuosi 2014 tee tässä poikkeusta. Puhtaan valkoisen, rauhoittavan harmaan ja heleän turkoosin yhdistelmä vain yksinkertaisesti toimii.

Petaukseen olen yhdistänyt Pioni Samantha-satiinipussilakanat sekä turkoosina että harmaana. Tätä peittoa saa myös tuplakokoisena. Yhteen settiin kuuluu joko kaksi erillistä peitto tyynyliinoineen tai kuten meillä, tuplatäkki ja kaksi tyynyliinaa.

Puuvillasatiinin pinta hohtaa valossa himmeästi ja tuntuu iholla todella miellyttävältä. Pari yötä olemme nukkuneet uudella peitolla, joka on nimeltään Outlast. Muhkean petauksen lisäksi peitto hyödyntää huipputeknologiaa; erikoiskangas mukauttaa vuodevaatteen lämpötilan nukkujan mukaan. Erityisen hyvä ominaisuus tämä on tuplakokoisessa peitossa, jossa toinen saattaa kaivata viileämpää ja toinen lämpimämpää nukkumismukavuutta.

Makuuhuoneen ilme keveni ja valoistui! Kyllä uudet tekstiilit tekevät ihan hirmuisen paljon tunnelmaan.

Pioni Samatha-lakanoiden kuvio on herkkä ja kaunis, koristeelliset soikiot antavat kankaalle ilmettä ja luonnetta. En osaa edes sanoa, kummasta väristä pidän enemmän.

Kun löydät mieleiset petivaatesarjan, suosittelen ostamaan sen parissa värissä. Saat sekoitettu erilaisia settejä ja haettua sitä kautta vähän vaihtelua petaukseen.

Puuvillasatiinin eduiksi voi laskea senkin, että materiaali ei rypisty kuivausrumpukäsittelyssä. Minä käytän aikaani mielummin muuhun, kun petivaatteiden silittämiseen tai mankeloimiseen. Siksi helpot ja laadukkaat materiaalit ovat valintani. Pienet rypyt tekevät kankaasta jopa kutsuvamman näköisen.

Sitten pääsemme kurkistamaan vähän toisenlaiseen tunnelmaan eli neljävuotiaan tyttäremme värikkääseen valtakuntaan! Vaikka muu kotimme on hillitty väriskaalaltaan, niin lapsen huoneessa saa olla leikin iloa ja värien riemua.

Tyttären sängyssä on Luhdan Homen petivaatteet samaan tyyliin miksattuna. Pirteässä huoneessa on lapsen rakastama pinkki tehosteseinä ja sen parina raikasta keltaista. Pari vuotta vanha Siena-päiväpeitto sai seurakseen söpöt petivaatteet.

Kyseessä on Luhta Homen Sulka-pussilakana harmaan sävyisenä. Lisäksi tilasin kaveriksi kelta-valkoiset Sulka-tyynyliinat, joita on siis yhdessä paketissa kaksi kappaletta.

Aluslakana on keltainen ja Koodi liinavaatesarjasta. Edullinen setti pitää sisällään lakanan ja kaksi tyynyliinaa. Värivaihtoehtoja on useita, sateenkaaren sävyjen lisäksi löytyy klassista valkoista ja dramaattista mustaa.

Keltaista löytyy myös katosta Muuton Myy-valaisimen muodossa. Pirteä pinkki ja raikas keltainen ovat aikamoinen yhdistelmä, mutta onneksi valkoiset kalusteet rauhoittavat huoneen kokonaistunnelmaa. Luhta Homen Sulka-petivaatteiden kuosit ovat muotokieleltään rauhoittavia ja näiden kanssa on matkattu onnellisesti höyhensaarille jo useampana iltana.

Keltaista lakanaa käytän tyttären vuoteessa varmasti jatkossakin, mutta Sulka-petivaatteet ovat meillä lähinnä vieraita varten. Pikkuneiti sai Familonin Muumiystävät sarjasta uuden tyynyn ja peiton. Nämä sopivat lapselle paremmin kokonsa puolesta, sillä kauniit Sulka-petivaattet ovat normaalimitoituksella tehty aikuiselle. Myös Sulkaa saa tuplatäkkikokoisena.

Raikasta ja keväistä, vaikkakin ihan eri tunnelmilla löytyy sekä aikuisten että lapsen sängyistä. Käyttäjäraati on ollut tähän mennessä erittäin tyytyväinen uusiin tekstiileihin niin ulkonäkönsä kuin käyttömukavuutensakin perusteella.

Ei ole sama, millaisissa petivaatteissa sitä yönsä viettää. Nyt minulla on ilo ilahduttaa yhtä lukijaani sadan euron arvoisella hyvän unen paketilla. Arvonnan voittaja on nimimerkki Kodintekijä, paljon onnea! Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti.

Lämmin kiitos yhteistyöstä Indiedaysille ja Hobby Hallille. Toivotan kaikille kauniita unia sanojen kaikissa merkityksissä! Olisi mukava kuulla, mitä pidät keväisistä petauksistani?

Nyt kimaltaa! Kuparin voittokulku jatkuu, mutta rinnalle on noussut se olympialaistenkin tavoitelluin väri, kulta. Oma suhteeni kultaan värinä on varsin ristiriitainen. Olen ollut vannoutunut hopea- ja valkokultatyttö, enkä ole pitänyt liian kimaltavasta meiningistä. Trendit ovat siitä jännittäviä, että ne pureutuvat ihmisen alitajuntaan pikkuhiljaa. Ensin niitä kummastellaan ja uskaliaimmat kärkijoukot ottavat ne omakseen. Pikkuhiljaa villitys valtaa alaa lehdissä, blogeissa ja katukuvassa, jonka jälkeen suuri massa lähtee liikkelle. Etujoukot ovat yleensä tässä vaiheessa jo omaksuneet seuraavan jutun. Viimeisessä aallossa ovat ne, jotka alelaareista käyvät poimimassa trendilöytönsä puoleen hintaan.

Kullankimalluksessa on mielestäni yksi suuri vaara; vaikka tavoitellaan ripausta luksusta, saadaankin halvannäköinen lopputulos. Hillitysti käytettynä kulta voi olla juuri se piste iin päällä, joka antaa sisustukselle viimeisen silauksen.

Kullankimalluksessakin on varaa pihistää tai panostaa. Ylemmän kollaasin ihanuudet vähän kovemman rahan kaunottaria Finnish Design Shopin valikoimasta. Alemmassa taas esittäytyy H&M Homen valikoimaa, joka sopii tuuliviiriluonteille ja vähän tarkemman euron harakoille :) Kullanhohtoa voisi olla mukavaa yhdistää oikein arkiseen ympäristöön, esimerkiksi valkoiseen kylpyhuoneeseen. Sievimmät kosmetiikkaputelit, kauneimmat hajuvedet ja suloisimmat kynsilakat voisivat levätä kullanhohtoisen tarjottimen päällä...

Mitä mieltä olet kullasta sisustuksessa? Tottakai vai ei missään tapauksessa?

Ps. Ja eihän tällaisena päivänä voi puhua kullasta ilman onnitteluja Suomen hiihtomiehille! Itse en suoritusta nähnyt, mutta ilolla seurasin sosiaalisessa mediassa sitä kollektiivista onnellisuutta, joka suomalaisen urheilukansan villitsi. Tällaista yhteisöllisyyttä kun löytyisi aina!

Tervetuloa seuraamaan blogiani Facebookiin, Instagramiin, Twitteriin ja Pinterestiin

Se on sitten perjantai!

Viikko on ollut todella vauhdikas pitkine päivineen, eikä tilannetta hirmuisesti helpota sinnikkäät flunssan oireet. Tällä hetkellä ajatus vapaasta ja täysin ohjelmoimattomasta viikonlopusta tuntuu todella hyvältä. Yleensä mitä vähemmän suunnittelen, sen enemmän saan aikaan ;)

Olen hirmuisen onnellinen, että sekä omani että mieheni vanhemmat asuvat aika lähellä meitä. Välillä tilanteet yllättävät ja eilen mummo ja pappa saapuivat meille lyhyellä varoitusajalla hoitamaan tyttöä. On jotenkin aika sympaattista, että äitini tulee kattila kainalossa ja keittotarvikkeet mukanaan. Kun sitten parin tunnin kokouksen jälkeen tulin illalla kotiin, oli vastassa tyytyväinen tytär, lenkitetty koira ja hellalla höyryävä lihakeitto. Tässä ollaan jo sen todellisen arjen luksuksen äärellä.

Nyt on kuitenkin hyvä aika vetää vähän henkeä viikonlopun kunniaksi. Blogijutuillekin löytyy varmasti aikaa ja suunnittelen keväälle mukavia aiheita ja teemoja käsiteltäviksi. Mistä te tykkäisitte lukea? Olen tässä vähän salaa ihmetellyt, että miksi esimerksi Lempivaatteita -postaus oli niin valtavan luettu? Kotijuttuja pyrin tekemään monipuolisesti, vaikka toki tiettyjä huoneita, joita tulee helposti kuvattua muita enemmän. Yhteistyöjutut herättävät välillä tunteita, mutta pari isompaa ja erittäin mieluista teemaa mahtuu kevätkauteen. Sitten mausteena soppaan arjen iloja ja inspiraatioita.

Leppoisaa viikonlopun alkua, ihanat!

PS. Sisustusrintamalla on tapahtunut sellainen askel, että ylimmän kuvan lattiavalaisin matkasi eilen uuteen kotiin. Haaveet toteutuvat :)

Lauantai ja hidas aamu. Keittiössä hiljalleen ropiseva kahvinkeitin, pöydällä tuore sanomalehti. Ikkunasta näkyy yön aikana saapunut puhtaanvalkoinen lumipeite. Lapsi opettelee keskittyneesti napsauttamaan sormiaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen kuuluu neljävuotiaan innostunut ääni: "Äiti, nyt tajusin! Ihmiset ovat syntyneet ikäjärjestyksessä, vanhat ensin ja pienet sitten." Hymyilyttää.

Näistä aamuista tankkaan energiaa. Suuntasimme koko perhe vähän tavallisesta poikkeavaan tapahtumaan, sillä kävimme katsomassa jäähallissa hyväntekeväisyysjääkiekko-ottelun. Kun aloituskiekon toi jäälle kymmenenvuotias poika, joka on taistellut muutaman vuoden leukemiaa vastaan, jouduin nielaisemaan muutaman ylimääräisen kerran. Tapahtuma tuotti Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastojen tuki ry:lle yli 17 000 euroa. Urheilua, jossa ei ole kyse siitä, kuka voittaa tai häviää. Todelliset taistot käydään jossain aivan muualla.

Nyt taustalla kuuluu pronssipelin selostus ja pienten sormien tasainen napsutus. Tunnelmallista lauantai-iltaa!

Vessamme on kaivannut uutta mattoa, mutta en oikein tiennyt, millainen sen pitäisi olla. Pari vuotta aktiivisesti palvellut Pappelinan tähti-matto jo kyllästytti ja päätin, että seuraava matto saa olla yksivärinen.

Kodin Ykkösen Anno-sarja ihastuttaa raikkailla tekstiileillään ja edullisella hinnallaan. Olen aika tarkka pyyhkeiden laadusta, eikä meillä ole aikaisemmin ollut pyyhkeitä Anno-sarjasta. Nyt kuitenkin nappasin mukaan nämä mustavalkoraidalliset käsipyyhkeet.

Erilliseen WC-tilaan on käynti eteisestä ja kyseessä on parin neliön tilaihme. Pienestä tilasta johtuen tykkään pitää yleisilmeen mahdollisimman yksinkertaisena.

Sain mieheltäni joululahjaksi Lancomen kosmetiikkaa. Nyt kun vanhat putelit alkavat olla lopussa, nostin nämä sievät musta-valko-harmaat purkit kirpparilta ostetun marmoritason päälle odottamaan käyttöön pääsyä. Pumpulipuikot ovat Marimekon kahvattomassa mukissa.

Ja se matto! Olin ilahtunut, kun bongasin matto-osastolta Annon mustan buklee-maton hintaan 9,90 e. Neliön mallinen matto on kooltaan just eikä melkein vessaamme. Maton reunan musta kanttaus viimeistelee yksinkertaisen ilmeen.

Maton koko on 80 x 80 cm.

Kokonaisuus on raikas ja yksinkertainen, eikä näin pieneen tilaan oikein sen kummempia koristuksia kaipaakaan. Seinämallinen WC-istuin keventää ilmettä ja säilytystila on maksimoitu altaan alla olevalla laatikostolla sekä vastakkaisella seinällä olevalla kaapilla.

Näitä pieniä edullisia sisustusmuutoksia on mukava tehdä, nytkin pyyhkeet ja uusi matto kustansivat alle kaksikymmentä euroa. Toivon, että uudet hankinnat kestävät käyttöä ja kulutusta.

Mitä pidät hankinnostani?

Tuntuuko joskus siltä, että joku on pistänyt elämäsi pikakelaukselle? Riepottelevätko ruuhkavuodet kalenteriasi? Eikö meinaa löytyä aikaa urheilulle? Ei hätää:

- Sohvien, pöytien ja kaappien nosteleminen käy hyvin punttitreenistä tai bodypumpista. Ennen rymsteerausta voi tehokkuutta korostaakseen vetää päälleeen virttyneen t-paidaan ja hikinauhan. Koska kuitenkin nostat satojen kilojen painoista perintökaappia yksin (ideaan on tartuttava heti kun se tulee, ei siinä jouda odottemaan apujoukkoja kotiin), muista suora selkä ja pakaroiden sopiva jännittäminen. Kas, pepputreenikin tuli samalla.

- Intervalliharjoituksesta toimii siivoaminen, paras tulos tulee jos talossa on useampi kerros. Välillä tasaisen sykkeen lattian pyyhintää ja välillä hikistä hinkkausta kestotahrojen kohdalla. Toista tarvittaessa.

- Paras peruskuntoharjoitus syntyy sisustusostoksilla, jolloin perussykkeellä mennään pitkäkestoisesti monta tuntia kaupasta toiseen. Yleensä miehet eivät kestä tätä harjoitusmuotoa.

- Päätetyöskentelystä jumahtaneet hartijat saavat kaipaamaansa vetreytystä erilaisten asetelmien rakentelusta. Nostat kynttilänjalan, lasket sisustuslehden, siirrät kippoa vasemmalle ja kukkavaasia oikealle. Turhautuessasi nostelet hartioitasi ja hengität syvään, muista ojentaa ryhti uloshengityksellä. Aloita alusta.

- Jos saat kilon tai pari ylimääräistä kannettavaksesi, isompien vaatteiden lisäksi voit hankkia myös suurempia huonekaluja. Katsos vaan miten näyttää taas sopusuhtaiselta, mittasuhteet ratkaisevat.

- Sisustaminen vaatii huolellista suunnittelua ja haavelistojen rakentamista. Ynnää yhteen menneen vuoden sisustusostokset ja haavelistasi yhteenlaskettu saldo: takuuhiki.

- Bloggaajalaihdutusextra: Kun saat kokattua jonkin sortin nakkikastikkeen tai ylität itsesi mokkapalojen leipomisessa, sisustusbloggaaja säästää huomattavan määrän kaloreita kanssaihmisiin verrattuna. Siinä kun muut ovat ottaneet jo ensimmäisen annoksen, sinä vielä asettelet nonpareihin sopivaa servettiä tai etsit optimaalista valoa täydellisen ruskeankastikkeesi korostamiseksi. Eikä sitten närpitä siellä keittiössä tuusaillessa!

Noin, siinä onkin viikon treenit tehtynä. Mukavaa uutta viikkoa!

Blogini on syntynyt rakkaudesta sisustamiseen ja positiiviseen elämänasenteeseen. Kun pintaa raaputtaa, punaisena lankana löytyy helposti arvostusta suomalaiseen ja pohjoismaalaiseen muotoiluun, laatuun, ajattomuuteen sekä näihin liittyvään yrittäjyyteen. Kirjoitin suunnitelmistani uusia olohuoneen lattiavalaisin ja loppusuoralle pohdinnoissani päätyivät tanskalainen Poulsenin suunnittelema AJ-valaisin sekä suomalainen Lundian Soihtu-valaisin. Ilokseni sain yhteydenoton Lundialta ja nyt minulla on kunnia tehdä tämän arvostetun kotimaisen brändin kanssa yhteistyötä.

Vahvin visuaalinen Lundia-muisto vie minut lapsuuteen. Minun vanhemmillani oli ja itse asiassa on edelleen Lundian kirjahylly, sellainen moduuleista koottava männynvärinen ja koko seinän peittävä. Jos 1980-luvulla olisi ollut sisustusblogeja, tämä hylly olisi ollut takuuvarma blogihitti. Jos mielikuvasi on Lundiasta yhä tämä, suosittelen lämpimästi lukemista eteenpäin, sillä haluan esitellä mitä kaikkea Lundia on tänä päivänä. Muutoksia on tullut paljon, mutta ydin on säilytetty: kotimaisuus, laatu ja ennen kaikkea yksilöllisyys ja muunneltavuus. Kurkistetaan tuotevalikoimaan ja taidokkaasti stailattuihin kuviin:

Lundia Lofty sänky

Lundia Lofty on raikas yhdistelmä valkoista ja puuta. Jatkojaloilla sängystä kasvaa parvisänky, jonka alle mahtuu vaikkapa työpiste tai vaatekaappi. Kerrossänky syntyy kahdesta perussängystä ja väliosasta. Pienemmille nukkujille turvaa tuovat suojalaidat.

Lundia Classic

Monipuoliset lisäosat, kuten laatikot, hyllynjakajat ja ovet muuttavat tutun kalusteen kädenkäänteessä aivan uudenlaiseksi. Lastenhuoneen kaluste muuttuu työpisteeksi, olohuoneen hyllykkö kirjastoksi ja eteisen kenkähylly vaikka yöpöydäksi.

Lundia Fuuga

Lundia Fuuga on halutessasi viileän pelkistetty tai kodikkaan tyylikäs. Laadukkaat pintamateriaalit houkuttelevat koskettamaan ja yksilöllinen ilme viimeistellään vetimillä ja jaloilla. Kokeile eri vaihtoehtoja ja löydä oma tyylisi.

Lundia valaisimet

Lundian valaisimet on suunnittellut palkittu ja kansainvälisestikin noteerattu valaisinsuunnittelija Jukka Korpihete, joka miettii valon roolia sekä funktion että tunnelman kautta. Valon arkkitehdiksi kutsutun Korpiheteen Lundialle suunnittelemat valaisimet tuottavatkin aina myös epäsuoraa valoa, piirtäen tilan kauniisti esiin katon ja seinien heijastumien kautta.

Tällä viikolla pääsette kurkistamaan uudistuneeseen olohuoneeseemme ja erääseen Lundian valaisinkaunottareen siellä. Yhteistyön merkeissä pääsen myös yllättämään teidät, pysykäähän kuulolla!

Pääsikö Lundian laaja tuotevalikoima yllättämään?

Kuvat ja kursivoitu teksti Lundia

Näkymät nojatuolilta

Makuuhuoneen uusi stailaus

Se pienellä painettu präntti

Lempivaatteita

Kylässä kauniissa blogikodissa

Kai täällä sentään haaveilla saa?

Hyvän unen avaimet

Pen Box löysi paikkansa

Laatikon salaisuus

Se on asenteesta kiinni

Making of... Parhaat Kotiblogit-lehti

Tyylikkäästi paketissa

Kolme myyttiä chihuahuan omistamisessa

Kevät saapui makuuhuoneisiin

Oletpa kultainen!

Todellista arjen luksusta

Merkityksellisiä hetkiä

Uutta Annolta pikkuvessaan

Sisustus on urheilua

Designia suomalaisella sydämellä